torstai 27. lokakuuta 2016

Ei pitänyt tykätä niin lujaa, mutta tykkäsinkin vielä enemmän!

Yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Meillä oli tiistaiteatteri-ilta. Illan esityksenä oli Rock of Ages, joka oli etukäteen vedonnut minuun ainoastaan genrellään (musikaali) ja päämiestähdellään (Mikael Saari), koska muutoin kasarirokki, esityksen ruma logo, aikakauden kamalat vaatteet ja surkea naisen asema rokkiskenessä eivät minua erityisemmin houkutelleet. Vielä vähemmän aikakausi tosin houkutti Jarkkoa, joka esittelee todella laajan musiikkimakunsa yleensä sanomalla, että hän kuuntelee aivan kaikkea paitsi kasarimusiikkia. Joka tapauksessa, lähdimme matkaan kohti keskustan Domino-teatteria avoimin mielin ja pahimmat ennakkoluulot sivuun sysäten.

Rock of Ages 14
Rock of Ages 5

Jo ensimmäisen 10 minuutin jälkeen minä tiesinkin totuuden: ROCK OF AGES ON MAHTAVA! Ei jäänyt illan jälkeen taas epäselväksi, kuinka paljon minä rakastan musikaaleja. Aivan sama, vaikka musiikki oli ennemminkin vanhempieni nuoruuteen osuvaa kovaa ja korkealta kirkumista, kuin elegantin harkittua Paperi T -tyyppistä sanailua, vaatteet kammottavia ja naisen rooli parhaimmillaankin seksiobjektina, minä sulin totaalisesti tyhjästä starttaavien laulujen ja tanssien edessä. Pitkin yli parituntista näytöstä värisin kylmiä väreitä, kun tanssit osuivat iskuihin, livebändi soitti lavalla ja näyttelijät lauloivat sydämensä kyllyydestä ♥ Jarkon mielipide ei ollut aivan yhtä ruusuinen, mutta jätetään se huomiotta, koska hän oli mieliteensä kanssa väärässä ja minä oikeassa. Rock of Ages on Turun Kaupunginteatterin parasta antia aikoihin!

Pienenä tyttönä olin kova ihastumaan elokuvahahmoihin ja näyttelijöihin. Yhdessä vaiheessa jopa määrittelin hyvän elokuvan/teatteriesityksen sellaiseksi, jonka jälkeen jäi hiukan höntti ja ihastunut olo, koska joku näyttelijöistä oli niin ihastuttava. Eilisen jälkeen oli juuri tuollainen olo enkä usko, että olin teatterin ainoa, jolla oli vastaavia fiiliksiä, sen verran upeaa silmä- ja korvakarkkia sekä naisten että miesten osalta lavalla nähtiin ja kuultiin. Vaatteet olivat rumia, mutta todella antavia. Eilisen jälkeen yksikään 80-lukua elänyt mies ei ole oikeutettu kommentoimaan nuorten naisten liian kireitä farkkuja, kun itse ovat survoutuneet viisi kokoa liian pieniin farkkuihin. Ihme, että kukaan ylipäätään on kyennyt 80-luvulla edes lisääntymään, kun miesten housut olivat niin puristavaa mallia! Tai sitten kyse on tasapainosta, koska naisten asut taas olivat niin lyhyitä, että en voinut kuin mykistyä tanssijoiden reisilihaksista. 

Rock of Ages 7
Rock of Ages 18

Parasta esityksessä oli kuitenkin musiikki. Kun näyttelijä yksi toisensa perään lauloi ihoni kananlihalle ja mieleni ymmyrkäiseksi, en voinut kuin olla tyytyväinen. Kun tähän vielä yhdistettiin koko ryhmän joukkotanssikohtaukset, minä olin kuin sähköankerias kylmien väreitteni kanssa. Musikaalit ovat kaikessa järjettömyydessään maailman parhaita asioita

Opiskelijoille vielä loppuun tärkeä muistutus: Turun Kaupunginteatterin arkipäivien näytöksiin saa opiskelijakortilla ostettua liput  näytöspäivänä 10 eurolla, mikäli näytöksessä vain on tilaa. Mikäli musikaalit yhtään kiinnostaa, Rock of Ages on äärimmäisen suositeltava vaihtoehto! Ja minä todella tarkoitan äärimmäisen.

Ps. Hauskana knoppina meidän ja Mikael Saaren ns. suhteesta, että Jarkko luukutti koko viime kevään Mikaelin UMK:ssa kisannutta On it goes -biisiä jatkuvalla toistolla. Oli tiistaina superhauskaa nähdä viime kevään soundtrackin laulanut mies ihkaelävänä ja kuulla, että hän todella laulaa niin huisisti (ja näyttää niin huisilta!)!

2 kommenttia:

  1. Samaa mieltä, odotukset ei mullakaan ollut järin korkeella, mutta tykkäsin! Ja kyllä tuli silmäkarkkia ja just se semmonen lapsellinen ihastumisfiilis tuon näytelmän jälkeen "oispa toi mun" ����

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä arvasin, etten todellakaan ollut ainoa, joka sai esityksestä pienet kivat ihastumisvibat! :D

      Poista