tiistai 7. helmikuuta 2017

Ekat lapsipotilaat ikinä

Vaasan KNK-viikko oli hyvin monella tapaa opettavainen. KNK-statuksen rutinoitumisen ja muutaman haastavan paikan ihomuutoksen poiston lisäksi pääsimme tutkimaan ensimmäiset lapsipotilaamme ikinä.

KNK-puolella lapset ovat muihin tähän mennessä kohtaamiimme erikoisaloihin verrattuna merkittävämpi potilasryhmä, koska lapsilla on paljon esimerkiksi korva- ja nielutulehduksia, jotka voivat johtaa korvalääkärin konsultaatioon mahdollisen korvien putkituksen tai risojen poiston vuoksi. Erikoissairaanhoitoon päätyvien KNK-ongelmien lisäksi lasten välikorvantulehdukset ovat tietysti myös terveyskeskusten peruskauraa, joten lasten korviin kurkkimisen taito on kultaakin kalliimpi.

Olen nuorempana kokenut olevani todella taitava lasten kanssa. Olen leikittänyt ja vahtinut seitsemän vuotta nuorempaa siskoani, vetänyt lasten ja nuorten leirejä sekä ohjannut kerhoa. Aivan viime vuodet olen kuitenkin viettänyt lapsityhjiössä, eikä minulla ollut minkäänlaista ajatusta, miten lapsen kohtaaminen potilas-lääkäriasetelmalla mahtaisi sujua. Lisäksi lasten suhtautuminen lääkäreihin, omaan kehoonsa ja sen tutkimiseen vaihtelevat todella paljon aivan saman ikäistenkin lasten kesken, joten meidän toimintamme lisäksi myös potilaan käyttäytyminen oli yksi mysteeri aivan tutkimushetkeen asti.

Untitled

Koska suureen tuntemattomaan on aivan mahdotonta valmistautua, kutsuimme poliparini kanssa pikkupotilaamme vain rohkeasti sisään huoneeseen ja lähdimme katsomaan, kuinka tilanne kehittyisi.

Ja hyvinhän meidän kävi. Molemmat lapsipotilaamme olivat iältään noin kouluikäisestä alaspäin, joten pääsimme todella hiukan testaamaan, millaista nuoren potilaan tutkiminen oikeasti on. Opetuspolilla meillä oli aikaa käytetäväksi tunti per potilas, joten ehdimme hyvin aluksi hiukan tutustua lapsen kanssa samalla vanhemmilta esitietoja kysellen ja näin pehmentää paha lääkäri, joka tunkee valon korvaan -asetelmaa. Esittelimme joka kerta ennen tutkimista uuden tutkimusvälineemme lähes kädestä pitäen potilaalle ja kehuimme vuolaasti jokaisesta onnistuneesta osatutkimuksesta. Tutkimustuoli muuttui juttelumme edetessä kuningastuoliksi ja otsalamppumme valoa hohtavaksi kruunuksi. Aivan parasta kummastakin potilaastamme oli kuitenkin nieluun katsomisessa apuna käyttämämme makuspaattelit, joiden valitseminen värin perusteella meni ohjelmanumerosta, samoin kuin valitun spaattelin maun tunnistaminen tutkimisen jälkeen. Päivän aikana mekin opimme jotain: oranssi maistuu porkkanalta ja keltainen sitruunalta.

32726237456_40ce7aa04b_b

Varsinainen lastentautien kurssi on Turussa vitosvuonna eli nyt tutkimamme lapsipotilaat olivat vasta lämmittelyä vuoden päästä koittavaa lastenkurssia varten. Kahden nuoren potilaan jälkeen fiilis lasten kanssa työskentelystä on kuitenkin äärimmäisen positiivinen. Me saimme hyvän oppikokemuksen, eivätkä hymyssä suin makuspaatteleitaan imeskelevät potilaammekaan tainneet tutkimuksestamme kärsiä. Voitto!

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Tositarinoita: Hajautuksesta yleisesti ja KNK:n Vaasa-viikosta erityisemmin

Pahoittelut pitkäksi venähtäneestä blogihiljaisuudesta. Syytän pitkästä tauosta ennen kaikkea viikon kestänyttä Vaasan KNK-hajautusta, mutta myös muutamaa mahtavaa illanviettoiltaa ystävien kanssa.

Minulla on paljon kerrottavaa käytännön hommiin edenneestä KNK-kurssista, ekoista lapsipotilaista ja ihanasta ravintolaillasta tyttöjen kanssa, mutta koska huominen harkka edellyttää valmistautumista ja kello on jo yli kymmenen illalla, rikon hiljaisuuden parilla Tositarinatekstillä.

Turhaa lätinää ei todellakaan silti ole tarjolla, vaan tiukka paketti Turun lääkiksen hajautusopetuksesta ja meidän ryhmän viime viikon kuulumiset Vaasasta. Oli muuten huikea viikko, että jos on mahdollisuuksia päästä korvakurssilla Vaasaan, voin erittäin lämpimästi suositella. 


Infoa Turun lääkiksen hajautusopetuksesta:
http://tositarinoita.utu.fi/2017/01/29/hajautus-on-voitto-mutta-kylla-se-toisinaan-myos-hajottaa/

(Olen muuten viime keväänä kirjoittanut myös oman blogini puolelle aiheesta, linkki tässä. Pahoittelut, että kuvat ovat tuossa tekstissä hiukan vinksin vonksin...)


Miten meidän KNK:n hajautuksemme Vaasassa kaikessa huikeudessaan käytännössä sujui?
http://tositarinoita.utu.fi/2017/02/05/korva-nena-kurkkutautien-hajautusviikko-vaasassa/


Palataan siis tulevalla viikolla, koska intoni päästä kirjoittamaan tämän kevään jo tähän mennessä tarjoamista opeista on hurja!

torstai 26. tammikuuta 2017

Tositarinoita: Lääkisperinteitä ja kuoleman kevät

Aika linkata jälleen pari Tositarinoiden puolelle kirjoittamaani postausta tältä viikolta.

Lääkis on täynnä outoja perinteitä ja tapoja, jollaisiin en ollut ennen lääkiksen aloittamista törmännyt missään muualla. Kuvaamme videoita, jotka soimaan lähtiessään sekoittavat koko Tivolin, pidämme kirran bileitä ja matkaamme gynen matkalle - mitä ihmettä? Yritän postauksessa avata hiukan tätä lääkisperinteiden maailmaa, vaikka ihkaoikeasti perinteet oivaltaa parhaiten vasta elämällä lääkistä.

Linkki: http://tositarinoita.utu.fi/2017/01/22/paton-bileet-ja-takakadun-kirurgit-laakis-on-taynna-outoja-perinteita/ 


Etukäteen jännäämäni nelosen kevät on alkanut. Panokset keväässä ovat kovat, koska läpäistyjen tenttien takana odottaa ekat kesätyöt lääkärinä, mutta huom. vain läpäisty tentti kelpaa. Omat päiväni täyttyvät tällä hetkellä KNK:sta ja kavereideni yleislääketieteestä, mutta luentoviikoilla meille opetetaan silti iloisesti sekaisin kaikkia neljää kevään erikoisalaa. Postaus avaa nelosen kevään kurssien suorittamista käytännössä ja hiukan minun fiiliksiäni tästä alkaneesta vuodesta.

Linkki: http://tositarinoita.utu.fi/2017/01/25/ns-kuoleman-kevaan-alku/

leikkaa

Ps. Vietämme tänään Jarkon kanssa romanttista hääjuhlapaikkojen pläräysiltaa viinin ja korealaisen ruuan parissa, koska Jarkko lähtee viikonlopuksi moikkaamaan kaveriaan Helsinkiin ja minä vietän tulevan viikon jälleen hajautuksessa, tällä kertaa Vaasassa. Katsotaan, missä vaiheessa jomman kumman pää pehmeää liikaa tämän häänyhermisen kanssa, koska juhliinhan on aikaa vielä sellaiset 2 vuotta...

maanantai 23. tammikuuta 2017

Kristallihäät

Minä vahingossa hääblogin....

Muistaakseni kirjoitin heti meidän kihlauksen jälkeen, että aikanaan tulen todennäköisesti perustamaan erillisen hääblogin, jossa saan vouhottaa hääjuttuja lääkiskansaa häiritsemättä. No nyt on tullut aika!

Meidän aiemmin löyhästi vuoteen 2018 tai 2019 ajoittuneet hääsuunnitelmamme saivat pari viikkoa sitten tuulta alleen, kun Jarkon ollessa kaverinsa häiden viinitastingissä, minä perehdyin ensi kertaa huolellisemmin Turun hääskeneen. Tämän seitsemäntuntiseksi venähtäneen illan/yön jälkeen, innostani tuli hallitsematonta. Minä haluan lyödä asioita lukkoon! Tahdon pohtia tosissani hääjuttuja, enkä vain arpoa, että näin voisi ehkä tehdä. Oli aika tehdä hääsuunnitelmistamme konkreettisia.

Melko nopeasti saimme päätettyä kumpaakin miellyttävän ajankohdan suuntaviivat, ja itse asiassa meillä on yksi päivämääräkin mielessä, mutta koska mitään varauksia juhlapaikkoihin ei vielä ole, ei hääpäiväämme voida pitää millään tapaa lukkoon lyötynä. Talvella 2019 meidän olisi joka tapauksessa tarkoitus sanoa tahdon Turussa.

http://kristallimorsian.blogspot.fi/

Koska asiat yllättäen kävivät niin konkreettisiksi, että olen viime päivinä saanut itseni luennolla useammin kiinni käytettyjen hääpukujen tutkimisesta kuin opetukseen keskittymisestä, täytyi asialle tehdä jotain. Niinpä minä tartuin nykymorsiamelle tyypillisimpään keinoon hallita häähuumaansa ja perustin vuosia haaveilemani hääblogin. Meidän oman hääblogimme, jonka ainoa tavoite on visioida meidän häitämme!

Tähän loppuu siis hääteemaiset postaukset Krista_llian puolella. Jos meidän tulevat häämme kiinnostavat, kannattaa matkaa jatkaa Kristallihäiden puolelle, koska en tule hääblogin tekste tälle puolelle erikseen linkkaamaan. Linkki Kristallihäihin löytyy yltä tai yläbannerin linkkivalikosta.

Huh, on hauskaa olla näin innoissaan!

tiistai 17. tammikuuta 2017

Lääkäri 2017 - lääketiedepäivät Helsingissä

Viime viikon torstai oli piristävä spessupäivä ensimmäiseen joululoman jälkeiseen viikkoon, kun pääsimme Orionin vieraina Helsinkiin lääketiedepäiville. Pitäisi muuten olla laitonta iskeä heti joululoman jälkeen luentoviikko, jonka lähes jokaisena päivänä on opetusta kahdeksasta neljään, ja yhden kurssin sisäänpääsytentti. Torstainakin päivä oli todella pitkä, mutta olipahan sentään luentoja piristävämpää ohjelmaa. Vaikka ei sillä, psykiatrian ja KNK:n luennot ovat tähän mennessä olleet aivan timanttisia ja sitoneet mielenkiintoni täysin (neurologiasta ei sen sijaan puhuta).
 
Koska Turusta Helsinkiin on kuitenkin kaksi tuntia matkaa, messupäivämme alkoi jo klo 6.40 Medisiinalla nautitulla aamupalalla, tai oikeammin eväspusseihin ala-astetyylillä kerätyllä aamiaisella, jonka söimme omaan tahtiin bussissa istuessamme. Helsingissä päivämme ohjelma oli aamupäivän ajan tutustua messujen näyttelyyn eli kiertää yritysten, kuntien ja sairaaloiden pisteillä tutustumassa heidän ohjelmaansa, tuotteisiinsa ja keräämässä kaikenlaisia hauskoja tuliaisia, sen jälkeen nauttia lounas Messukeskuksella ja iltapäivällä osallistua erityisesti kandeille suunniteltuun luento-ohjelmaan.

32180236512_4d55aa39a5_o
Untitled
Untitled

Näyttelystä riittikin hyvin hupia aamun kolmeksi tunniksi. Pääsimme tulkitsemaan röntgenkuvia ja ekg-nauhoja, kanyloimaan muovikättä ja testaamaan videolaryngoskooppia. Lisäksi olisi ollut mahdollisuus treenata elvytystä, kokeilla nukella pallolaajennuksessa käytettävän vaijerin kuljetusta nivustaipeesta sydämen sepelvaltimoon, testata hermojen ompelemista sekä mittauttaa hemoglobiini- ja D-vitamiinitasonsa. Varmasti näitäkin enemmän olisi löytynyt aktiviteettia, jos olisi vain ollut intoa ja aikaa tutustua aivan kaikkeen. Koulutuksellisen näkökulman lisäksi keräsimme tietysti ison kasan karkkia ja kyniä, söimme jäätelöä ja täyttelimme arvontalipukkeita.

Myös Turussa järjestetään joka vuosi syksyllä lääketiedepäivät, joille saavat osallistua kaikki lääkisläiset vuosikurssiin katsomatta. Helsinkiin ovat ainakin tähän mennessä päässeet vain 4.-6. -vuosikurssit, eli meillekin kerta oli ensimmäinen. Sinänsä linjaus on ymmärrettävä, koska ainakin itselle ekoina lääkisvuosina lääketiedepäivät olivat vain kasa karkkia ja vähän nolona napattuja Aqualan L -putkiloita, koska ei asioista vielä oikein ymmäränyt mitään. Messujen näytteilleasettajatkin alkavat osoittaa kiinnostusta kandimessuilijoihin vasta nelosvuosikurssilla, koska tätä ennen ei ole vielä mahdollisuutta tehdä lääkärin töitä.

Untitled
Untitled
Untitled

Myös omasta näkökulmastani lääketiedepäivät pikkuhiljaa muuttavat muotoaan karkkimetsästyksestä oppimiseksi. Edelleen käteni eksyy jokaiseen suklaakarkkeja tarjoavaan kulhoon, mutta nelosella kirran ja sisätautien jälkeen alkaa vähän ymmärtääkin, mistä pisteillä puhutaan, eikä enää nolota niin paljoa mennä juttelemaan ns. messurastien pitäjien kanssa. Käytännön esimerkkinä esimerkiksi erään pisteen röntgenkuvat: ei minulla ennen trauman kurssia olisi ollut hajuakaan, mitä kuvista etsiä, mutta nyt tehtävä meni hyvästä kertauksesta.

Lounaalle päädyimme lopulta erään yhtiön tarjoamalle lounasluennolle, jossa kuulimme ruokailun ohessa sydämen vajaatoiminnasta, ja iltapäivän vietimme suunnitellusti kandiluennoilla. Iltapäivän luennot olivat kurjan teoriapainotteisia verrattuna meidän kandien käytännönjanoisiin odotuksiin, mutta kokonaisuudessa päivä oli oikein mainio tauko luentoviikkoon. Peruspäivää lyhyempi päivä ei kuitenkaan ollut, koska takaisin Turussa olimme vasta iltakahdeksan maissa. Onneksi oli kuitenkin karkkia.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Viime hetken vinkit uusille kliinisille kollegoille

C6-kurssi eli omaa kurssiani vuoden ns. nuoremmat aloittavat huomenna klinikan, mikä tarkoittaa, että meidän astumisestamme sisätautien ja ennen kaikkea potilastyön ihmeelliseen maailmaan on jo vuosi. Hauskaa! Me emme ole enää nuorimpia sairaalassa eksyjiä, ja hetken aikaa saatamme jopa olla tuoreita kollegoja paremmin perillä, missä mikäkin paikka on. Vaikka ei sillä, erikoisalojen ja sitä kautta osastojen vaihtuessa jatkuvasti, eksyttävää taitaa riittää aivan jokaiselle vuosikurssille. Meidän kurssimme ottaa juuri tällä hetkellä haltuunsa U-sairaalaa KNK-kurssin yhteydessä ja juuri perjantaina whatsapissa kovasti pohdittiin, millä hissillä täytyy ajaa minnekin päästäkseen.

Koska monia tällä hetkellä jännittää uuden lääkisvaiheen mukanaan tuomat haasteet, haluan lohduttaa, että aivan jokainen selviää klinikasta varmasti ja kun klinikkaan tottuu, ei preklinikkaan päin halua enää pissiäkään. (Paitsi opiskelijabileiden jälkeisenä aamuna, kun potentiaalisti skipattavan luennon sijaan lukkarissa seisookin pakollinen sisuksien aamukierto.) Joka tapauksessa ekasta klinikkakeväästä kannattaa ottaa paras mahdollinen riemu irti ja siksi haluankin jakaa omat vinkkini kevääseen.

32210523541_312e5ecf15_z

1. Antaudu tykkäämään omasta klinikkaryhmästäsi ja olkaa keskenään kavereita, olkaa ryhmä. Naurakaa yhdessä, olkaa epävarmoja yhdessä ja tsempatkaa toisianne, koska ryhmän tuki on yksi parhaista asioista koko klinikassa.

2. Ota rohkeasti hoitajiin kontaktia. Hoitajat tietävät hurjan paljon ja osaavat opettaa paljon kandille kullanarvoista tietoa. Pyydä saada kanyloida, letkuttaa tippuja ja olla mukana vaikka haavanhoidossa. Ja oikeasti pyydä! Kädentaitoja oppii vain käsin tehden. Erityisesti päivystyksessä kannattaa ilmottautua hoitajille innokkaaksi kanyloijaksi.

3. Tutki ja haastattele rohkeasti. Potilaat saattavat olla iäkkäitä ja sairaita, mutta tutki silti huolella. Keskity kuulemaasi ja näkemääsi, kysy ohjaavalta opettajalta epävarmoista havainnoista. Kysy, vaikka opettajaa ei paljoa kiinnostaisi. Valmistaudu kokemaan ihania hetkiä ihmisten elämäntarinoita kuunnellen, mahtavia vitsi mä osaan tän -fiiliksiä jotain löytäessäsi ja jatkuvia ainiin mä unohdin tutkia ton -viboja välittömästi potilashuoneesta poistumisen jälkeen.

4. Yritä uskoa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. En jaksa itsekään tarpeeksi usein uskoa tähän, mutta pitäisi. Me olemme oppimassa. Meillä on todellakin oikeus ja velvollisuuskin kysyä nyt, kun vasta treenamme eikä kenenkään henki ole meidän käsissämme.

5. Älä loukkaannu mahdollisesta kiireestä ja sen luomasta heikommasta opetusmyönteisyydestä, mutta loukkaannu puhtaasta asennevammasta kandeja kohtaan. Yliopistosairaalan lääkärit ovat opetusvelvollisia, ja se tarkoittaa, ettei meitä kohtaan saa olla ilkeä tai välinpitämätön vain siksi, että emme vielä osaa asioita priimasti. Juuri siksihän me yritämme saada opetusta!

6. Uskalla tehdä, luota käsiisi. Pääsemme taas heikkousalueelleni, josta kuitenkin pikkuhiljaa yritän vapautua. Pyydä saada tehdä ja kokeilla. Kerro, että et vielä osaa, mutta haluat oppia ja kokeilla. Nyt saa epäonnistua, koska vastuu on ohjaavalla ihmisellä siinä aivan vieressä. Pari vuoden päästä vastuu on itsellä eikä neuvojaa välttämättä ole lähimaillakaan.

7. Ole ylpeä itsestäni ja fiilistele klinikan alkua. Napsi snäppiin ja instaan kuvia niin, että vanhempia vuosikursseja naurattaa, vaikka ovat tehneet täsmälleen samaa pari vuotta sitten. Onhan klinikka valtava juttu! Ekaa kertaa pääsemme niihin hommiin, joista pääsykokeeseen lukiessa vain haaveiltiin, joten on aivan luvallista ihailla valkoista takkia ja tuoreita sisäkenkiä jokaisesta heijastavasta pinnasta.

8. Älä hätäile, kun kaikki on epäselvää ja paikat ovat kadoksissa. Kaikki on epäselvää ja kadoksissa myös kaikille muille. Asiat selkevät viikkojen myötä ja sairaalassa suunnistaminenkin helpottuu viikko viikolta.


En sano, että olisin itse elänyt täysin ohjeideni mukaan, mutta sanon, että jos nyt kävisin sisätaudit uudelleen, pyrkimyksenäni olisi kovasti yllä oleva. Onneksi tätä klinikkaa kuitenkin riittää vinkeille sovellettavaksi Tsemppiä alkuun C6!

torstai 12. tammikuuta 2017

Tositarinoita: Liikunnan iloa etsimässä

The game is on again.

Tällä kertaa Tositarinoiden puolella hyvää asiaa Turun yliopiston ja korkeakoulujen muuttuneesta liikuntasysteemistä. Vaikka Yliopistoliikunta on muuttunut CampusSportiksi ja moni asia sen myötä muuttunut, on yksi asia pysynyt ennallaan: opiskelijaliikunta on timanttinen asia! Vielä kun saisi kehonsa ja mielensä muistamaan sen niin kiireisinä opiskeluaikoina kuin makeina lomajaksoinakin...

Linkki: http://tositarinoita.utu.fi/2017/01/11/liikunnan-iloa-etsimassa/ 


Ps. Me matkataan tänään kurssin kanssa Helsinkiin Lääkäri 2017 -lääketiedepäiville. Hauskaa! Reissusta tarkemmin sitten varmaan ensi viikon aikana. 

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Erikoisalat - kuka niistä muka tietää

Lääkiksen aloittamisen jälkeen jokainen pääsee vastaamaan sukulaisten ja tuttavien suosikkikysymykseen: no mikäs lääkäri susta sitten isona tulee, että milles alalle aiot sitten erikoistua? Kysymys on herttainen ja tarkoittaa varmasti anoastaan hyvää, mutta on todellisuudessa yhtä validi kuin ekaluokan aloittavalta lapselta kysyisi, mikä hänestä tulee isona. Ei meistä suurin osa tiedä yhtään, ja niistäkin, jotka luulevat tietävänsä, suuri osa on väärässä.

Lääkis itsessään on putki, jonka loppupäästä putkahdetaan ulos kaikki suurinpiirtein samanlaisina lääketieteen lisensiaatteina. Lääkiksen aikana ei siis tarvitse/pääse tekemään mitään valintoja tulevasta erikoisalasta, vaan jokainen käy täsmälleen samat kurssit, koska olisi melko kiusallista, että terveyskeskuslääkäriksi valmistuvista nuorista lääkäreistä vain osa osaisi tutkia korvat kunnolla ja vain joka toinen tikata. 267 opintopisteen laajuisten kaikille pakollisten keskeisten opintojen lisäksi saamme kuitenkin suorittaa oman kiinnostuksen mukaan noin 20 opintopisteen edestä erilaisia valinnaisia, jotka luonnollisesti hiukan syventävät opittua juuri siitä tietystä aiheesta. Minä esimerkiksi suoritan tulevana keväänä 3 op:n Lihavuus-kurssin ja aiemmin olen tehnyt valinnaisena mm. sosiaalipediatrian, kehitysmaalääketieteen ja atk-kurssin (sanooko kukaan enää atk?).

nimetön4

Valmistumisen jälkeen ajankohtaiseksi käyvän erikoistumisvaiheen erikoisaloja on 50 ja vain osa niistä pääsee esittelyyn lääkiksen aikana kurssien muodossa. Nämä harvatkin pikkuhiljaa ripotellen koko kuuden vuoden aikana ja vahvemmin kliiniset alat Turussa vasta kolmosen keväästä alkaen. Tällä hetkellä osaisin nimetä ehkä parikymmentä erikoisalaa ja jonkinnäköinen haisu alan sisällöstä minulla on ehkä kymmenestä. Yli puolet erikoistumisvaihtoehdoista ovat siis minulle edelleen täysiä mysteereitä, joita pikku hiljaa lukukausi lukukaudelta puretaan.

Erikoistuminen on epäajankohtaisuudestaan johtuen minulle vielä melko epäselvä prosessi, joka kaiken lisäksi elää juuri tällä hetkellä voimakkaasti, koska puhutaan erikoistumispaikkojen jakoprosessin muuttamisesta, erikoistumispääsykokeista ja ylhäältäpäin määrätystä erikoistumisesta tietylle alalle. Hiukan minä kuitenkin tiedän. Erikoistuminen tarkoittaa erikoisalan töitä tehdessä (= palkkaa saaden) tapahtuvaa oppimista valmiilta erikoislääkäreiltä, seminaareista ja kirjoista, ja kuuden vuoden erikoistumisen aikana töitä tulee tehdä niin keskussairaala- kuin yliopistosairaalatasollakin. Putken kruunaa erikoislääkäritentti, joka täytyy suorittaa hyväksytysti. Luonnollisesti kuvioon mahtuu paljon nippelinappelia, mutta näin erikoistuminen pääpiirteissään menee.

nimetön5

Itse olen vasta leikitellyt ajatuksella erikoistumisesta. En ole lainkaan perehtynyt alojen erikoistumisjonotilanteisiin (jep suosituimmille aloille jonotetaan ja tietyille aloille voi olla vaikea päästä lainkaan esimerkiksi ilman väitöskirjaa), työtilanteeseen enkä isoon osaan koko erikoisaloista! Lääkäriliitto julkisti pari vuotta sitten Erikoisalani-sivuston, joka esittelee erikoisaloja niin teoreettisesta näkökulmasta kuin erikoislääkäreiden haastatteluidenkin pohjalta. Sivulla on myös yllä olevaa mututuntumaani tarkempaa tietoa erikoistumisesta prosessina. Mielenkiintoisimpana juttuna sivulla on kuitenkin Erikoisalani-valintakone, joka pitkän kysymyslistan jälkeen läjäyttää eteen vastausten perusteella juuri tälle henkilölle sopivimpia erikoisaloja. Kone on todella hauska ja aion itse tehdä testin säännöllisin väliajoin, koska omat fiilikset muuttuvat kasvavan kokemuksen myötä ja samalla muuttuvat tarjotut erikoisalatkin. Samalla tulee näppärästi ylipäätään tutustuttua erikoisalojen laajaan kirjoon.

Tällä hetkellä minusta tulisi lastenpsykiatri.

Kuvat: http://erikoisalani.fi/

maanantai 9. tammikuuta 2017

Ennakkokäsityksiä tulevan kevään erikoisaloista

Tuleva kevät alkaa tänään. Edessä on ns. kuoleman kevät, koska ennen ensimmäisiin oikeisiin lääkärin töihin astumista tulevana nelosvuoden jälkeisenä kesänä, kaikki siihen mennessä opetetut kurssit täytyy olla suoritettuna, jotta lupaviranomainen Valvira myöntää luvan toimia lääkärin sijaisena. Tuleva kesä tulee olemaan hurja oppimisen paikka, (josta minä ihme kyllä olen jopa hiukan innoissani), mutta sinne asti päästäkseen on ensin taisteltava itsensä kunnialla läpi keväästä. Ja taisteltavaa riittää.

Opinto-oppaan mukaan nelosen keväänä edessä ovat:
  • Korva-, nenä- ja kurkkutaudit, 7 op
  • Psykiatria, 11 op
  • Neurologia, 8 op
  • Lääkärintoimen harjoittaminen ja lääkärintyöhön liittyvä sosiaaliturva, 2 op
  • Tiimiviestintä ja johtaminen, 1 op
  • Yleislääketiede, kliininen opetus, 1 op

Koska minulla ei ole vielä oikeasti hajuakaan, mitä ensimmäiset kolme merkittävintä kurssia/erikoisalaa pitävät oikeasti sisällään, ajattelin tässä postauksessa kirjoittaa lyhyesti talteen aloihin liittyvät ennakkokäsitykseni ja -luuloni, toivoen, että kevään lopulla olen tätä postausta viisaampi. Yksikään allaoleva asia ei siis ole faktaa, vaan puhtaasti minun ajatusvirtaani.

Kuva: Turun yliopisto opinto-opas

Korva- , nenä- ja kurkkutaudit
Ööööö, siis ihan oikeasti tähän tarvitaan oma erikoisalansa? Miten ihmisen pääaukkoihin voi mahtua sairauksia kokonaisen erikoisalan tarpeisiin? Samaa olen jaksanut aiemmin hämmästellä anestesiologian kanssa, mutta senkin salat avautuivat, joten ehkä pian ymmärrän paremmin myös KNK:ta. Odotan edessä olevan paljon pientä piiperrystä ja erilaisilla metallivänkyröillä ihmisen ruumiinaukkoihin kurkkimista, itkeviä lapsia (lapsilla on aina korvaongelmia) ja tuskastelua oman välineosaamattomuuden ja käsien tärinän kanssa. Ehkä KNK-lääkärit tekevät myös sen alueen leikkaukset? Toisaalta odotan kurssia myös mielenkiinnolla, koska muistaakseni vanhemmat vuosikurssit ovat sitä kehuneet.

Psykiatria
Haluaisin valtavan paljon ihastua psykiatriaan! Se kiinnostaa minua etukäteen ajatuksena, mutta todellisuus luonnollisesti aukeaa vasta, kun saan nähdä, mitä ala oikeasti on. Tällä hetkellä mielikuvissani psykiatrit käyvät pitkiä keskusteluja potilaan kanssa, ovat myötätuntoisia mutta jämyjä - vähän isällisiä tai äidillisiä, osaavat kauheasti aivojen välittäjäainereseptorihäkkyröitä ja niihin vaikuttavia lääkkeitä sekä ovat vanhoja. Kauhulla odotan pelottavia potilaskohtaamisia, vaikeutta ymmärtää toisen maailman/mielen järkkymistä, toisen pahan olon kestämistä ja mahdollista voimattomuutta toisen epätoivon edessä. Oikeasti minua pelottaa myös psyykelääkkeiden hurja kertaaminen, koska niissä riittää hommaa. Toimenpiteitä psykiatrialla ei varmaan tehdä?

Neurologia
Päässä on vikaa. Tai selässä. Tai jossain ääreishermossa. Joka tapauksessa hermot menevät. Vaikka tiedän neurologisten sairauksien kirjon olevan laaja, näen kurssia ajatellessani mielessäni vain vaikean aivovamman saaneita potilaita, joiden kanssa kommunikointi on haastavaa. Samoin kuin psykiatriaan, myös ajatuksiini neurologiasta liittyy jännitys alan raskaudesta. Aivot ja hermot ovat ihmisen normaalille toiminnalle elintärkeitä. Miten rankkaa henkisesti on tehdä työtä lääkärinä ihmisten parissa, joilla nämä toiminnot ovat uhattuina tai jo menetettyjä? Edessä on varmasti paljon eri hermoratojen anatomian ja toiminan kertaamista, monenmoista neurologista statusta ja ulkoa opettelemista. Just kivaa siis, ehh...

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Joululoman aikaiset Tositarinat

Joululoma oli ja joululoma meni. Tänään kai voi jo sanoa näin, koska huomenna odottaa paluu kouluun. Kirjoitin Kuopio-lomailun aikana yliopiston blogin puolelle kolme postausta, jotka ovat rästissä jakaa tänne.

Kävimme katsomassa KalPa-Ässät peliä Kuopiossa. 6-0, fiils guud mään!
Linkki: http://tositarinoita.utu.fi/2016/12/28/terkut-savosta-ja-hurja-annos-kotiseutuylpeytta/

Otin kuvia, nautin lumesta ja söin...
Linkki: http://tositarinoita.utu.fi/2017/01/01/kuopion-joululoma-kuvina/

...ja vietin mahtavaa Uutta Vuotta!
Linkki: http://tositarinoita.utu.fi/2017/01/01/hyvaa-uutta-vuotta-2017/

Tänään tälläistä, huomenna jo jotain aivan muuta!